Waiting for not Godot but change

2 Posted by - 8.9.2012 - muutos

Jotenkin tuntuu että muutos kuplii nyt varsin railakkaasti. Kuulen nyt päivittäin niitä puheita joista innostuin 3-5 vuotta sitten. ”Ennakointi, tulevaisuuden skenaariot, palvelumuotoilu, start up -ja kasvyrittäjyys, syrjäytymisen ehkäiseminen, crowdsourcing…” Toki osittain kyse on coctail-ilmiösta, kuulen sitä mihin olen anturini suunnannut ja hienovirittänyt. Mutta nyt myös media on mukana kiihdyttämässä tätä kuplintaa. Otan muutamia esimerkkejä. (Olen päivittänyt näitä hieman, koska prosessi tuntuu vain jatkuvan.)

Epäonnistuminen? Kun Nokia lanseerasi viime keskiviikkona uudet Lumiansa, suomalainen media nosti kärkkäästi esiin vain epäonnistumiset. ”Ei tää tuntunut yhtä mageelta kuin Applen showt.” Ei tullutkaan Wau-efektiä kuten kännykkärprojektoria. ”Kuvatkin oli otettu jollain muulla kuin uudella Lumialla.” ”Eihän ne raukat osanneet sanoa edes kauppoihin tuloaikaa ja hintaa.” Suuresta kansallisesta sankarista on tullut sylkykuppi.

Pettymyksen purkaumuksia? Perjantaina Niinistö jalkautui Jakomäkeen ja lanseerasi tavallisia.fi-sivuston. Ja kommentit oli tyyliin ”kermaperseiden vittuilua ja lässytystä” ”naiiveja hokemia” ”Tämäkö olisi se syrjäytymistyöryhmän aikaansaanos: sivusto ja vihko.” Huomaa että kunnallisvaalit ovat tulossa, ja se  että sosiaalinen media mahdollistaa täysin uudella tavalla (aiheesta?) vihaisille nuorille miehille ja naisille kaikupintaa kuin kymmenen vuotta sitten. Sedät  vastaan ”tytöt” keskustelu jatkuu railakkaana. Samoin raportoinnit nuorten syrjäytymisen kiihtymisestä.

Järjen valon puutetta? Rehtori puuttui (niinkui pitääkin) turvallisuuteen ja tupakointiin koulumatkalla ja sai nuhtelut apulaisoikeuskanslerilta. Ammattilaiset, vanhemmat ja järjestöt heräsivät viimein että onko tässä enää mitään järkeä. Eihän tässä ole…

Kahdeksan-vuotiaan murha nosti vihdoin esiin iät ja ajat lastensuojelussa olleet vinoutumat ja tiedonkulun tulpat. Olemme jo vuosia ihmetelleet seuraavia suuria määriä: huostaanotot, syrjäytyneet nuoret, itsemurhan tehneet, masennuksen vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyneet…

Kickstarter on edelläkävijöiden ihailema joukkorahoitusalusta. Suomessa se on poliisi- ja oikeusviisauden mukaan laitonta. Mitenkähän käy Sitran Brickstart prototyypille  tämän tulkinnan valossa?

Joskus sohaiseva blogikirjoitus voi avata järkikeskustelun: eli miksi suomalainen potilastietojärjestelmä maksaa niin paljon, sitä on rakennettu niin kauan ja se ei toimi. Naapurimaamme Viro lähti puhtaalta pöydältä ja pisti hommat toimimaan hetkessä ja halvalla.

 

Väsymystä vai viisautta? Olen itse ollut kärsimätön kun olen nähnyt muutostarpeen ja huomannut että vie keskimäärin 3-5 vuotta ennenkuin tärkeä hoksaus muuttuu arjen hyväksynnäksi. Olenkin pyrkinyt muuttamaan piirun itseäni ja omia valintojani kun en ole pystynyt muuttamaan asiota ympärilläni.

Voin allekirjoittaa että yhteiskuntamme on varsin holhoava ja byrokraattinen. Mutta nyt pitäisi tehdä jotain, edes pientä. Siksi kiitän Nokiaa, Niinistöä, Sastamalan rehtoria, 8-vuotiaan lapsen äitiä ja joukkoa bloggareita. Heidän tekemisensä on saanut aikaan keskustelua. Keskustelua siitä on jonkin on muututtava teoissa eikä vain puheissa.

Kyllä kansa tietää? Ja kyllähän kansa ääni vaikuttaa nyt entistä enemmän. Kuten tapahtui Timo Rädyn kohdalla, Guggenheim-tapauksessa, toimitusjohtajien palkkio- ja asuntoeduissa sekä muissa järjettömyyksissä jotka tuntuvat sotivan maalaisjärkeä vastaan. On perustettu avoin ministeriö, kymmeniä suosittuja FB-ryhmiä, avattu julkista dataa.

Muutos ei tapahdu ampumalla jalkaan tekijöitä ja yrittäviä. Muutos ei tapahdu vaipumalla epäonnistumisen voivotteluun. Muutos tapahtuu pienien tekojen kautta. Muutos kumpuaa uusista (vihaisistakin) versoista.  Minä olen muutostekijä. Sinä olet muutostekijä. Muutos on mahdollinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otsikko on tietysti viittaus Samuel Beckettin näytelmään Waiting for Godot.

Aiheeseen liittyvät:

No comments

Leave a reply