Sivuhuomioita vaali-ilmiöistä

2 Posted by - 24.1.2012 - heimo, trendit

Politiikka on sekoitus kestävyyslajia ja sprinttejä. Vähän niin kuin ohjelmistojen suunnittelukin. Kysymys on siitä mikä käyttöliittymä on käyttäjäystävällisin ja toimivin tässä ajassa.

”Kyse ei ole puoluevaaleista vaan henkilövaaleista.” Vaalisalaisuus ei murene vaikka kerromme ketä kannatamme, sillä aikamme kuva on julkista puolesta ja vastaan peukuttamista. Ei välttämättä aatteen vaan hahmon. Moni kuuluu kirkkoon, mutta ei julista olevansa uskovainen. Teoriassahan kristillisdemokraattien pitäisi olla volyymiltaan huomattavasti suurempi puolue kuin se nyt on.

”Teimme loistavan kampanjan.” Kuka tai ketkä kehtaisi tunnustaa lähteneensä kisaan puolikuntoisena julkisuuden näyttämölle. Tosin mikä puolue olisi jättänyt väliin nykyisen mediahuomioin? Kovalla rahalla ostettuna ei miljoona olisi riittänyt siihen saatuun ruutu- ja palsta-aikaan joka nyt oli jaossa.

Koska median on vedettävä jännitteellisiä rintamalinjoja, näissä vaaleissa se muodostui arvojen ja liberaalisuuden maastoon. Hauska yksityiskohta on että jos Suomessa olisi Liberaalipuolue se todennäköisesti olisi poliittisella kentällä lähempänä Kokoomusta kuin Vihreitä. Toinen rintamalinja on kaupunkilaiset vastaan maakunta. Kumpikin ”Helsingin herra” näkyy maakunnissa varmasti seuraavat kaksi viikkoa puolisoineen tai ilman.

Paavo Lipposen jäähyväispuhe oli hieno. Sitä jylhyyden ja herkkyyden hahmoa olisi kaivannut kisan alkumetreillekin. ”Tämä oli tässä. Nyt arki koittaa ja uin taas aamulla  muutaman kilometrin ja kuskaan lasta koripallotreeneihin illalla.” Lipponen ja Niinistö ovat teoiltaan ja arvomaailmaltaan kuin kolikon kaksi puolta, vaikka edustavatkin eri aatetta. Kansan suosio puoltaa astetta enemmän nyt kilpailukykyä kuin perinteistä hyvinvointivaltiota, joissa molemmissa olemme maailman valioluokkaa. Toistaiseksi.

Vaalit olivat harvinaisen siistit, siitä hyvä yhteenveto oli Herrasmiesehdokkaat-nimitys. Homo- ja sivarikortti noussee varmasti esiin, mutta se on kaksiteräinen miekka, sillä juuri suvaitsevaisuus on Haavisto-ilmiön takana. Haavisto on muuten ehdottomasti eniten istuvan presidentin arvomaailmaa jatkava ja täydentävä henkilö. Mielenkiintoista on myös vastajytky-ilmiö (sana jota ei haluta käyttää, koska suvaitsevaisto halutaan koota yhteen kakkosen taakse)

Moni on ihmetellyt että miksi vaaleista on tullut Ei-vaalit, jossa taktikoidaan finalistit. Ilmeisesti analysoijilta on mennyt yli kymmenen vuoden tosi-tv-historia ohitse. Näiden formaattien ideahan on taktikoitua finaaliin. Yleensä itseriittoiset ja uhkaavat kilpailijat äänestetään alussa pois.

Jos Haavisto oli ilmiö niin oli myös Väyrynen. Nostan Paavolle hattua. Hylkiöstä tuli Keskustan sankari, yhteenkokoaja. Hahmo jolle on naureskeltu iät ja ajat. Hahmo joka on taktikoitu pois. Väyrynen oppi vihdoin pelaamaan oikein jälkipelin. Kiittämään ja olemaan läsnä. Kannattaa myös huomata että galluppien ykkösinhokiksi kohosi Soini ja Väyrynen oli vasta kakkonen. Arhinmäki sai nuoria liikkeelle ja taakseen. Essayah nousi esiintymiskyvyllään puolueensa seuraavaksi puheenjohtajasuosikiksi.

Kakkoskierroksen ääntenkalastelu on taitolaji, jossa liikutaan syvissä arvovesissä ja pienissä yksityiskohdissa. Nythän jaossa olevilla äänillä valitaan se viime vaaleista kuulu työväen presidentti. Haaasteellisessa tilanteessa jossa tehtaan väki on lomautettu, Tehtaankatu ei enää sanele ja itse tehdas on siirtymässä ulkomaille kauas itään tai länteen.

Perussuomalaisten ja demareiden leireissä käydään varmasti tiukka itsetarkastelu siitä, mikä meni ”pieleen”. Miksi juuri näissä vaaleissa ei oltu kansan pulssilla.

Vasta näissä vaaleissa sosiaalinen media löi läpi. Näkyvin yksityiskohta on Niinistön ja Haaviston FB-kannattajakisa. Myös twitteristit ovat saaneet sopivasti ruutunäkyvyyttä. Silti mediakuningas on ehdottamasti taas televisio. Televisio välittää parhaiten aidot tunteet, oli se harmistus tai ilo. Televisio-onnistumiset antavat nostetta ja epäonnistumiset siirtyvät kahvipöytäkeskusteluihin. Tuleva presidentti on ennen kaikkea koko kansan edustus- ja mediahahmo.

Gallup-ilmiö on tullut pysyväksi. Matemaattinen mallinnus pyrkii jäsentämään ja selkiyttämään numeraalisesti ja visuaalisesti sitä missä tullaan menemään. Mielenkiintoista (positiivista ajattelua) oli että kaikki ehdokkaat Niinistöä lukuunottamatta kokivat voittaneensa vähintään gallupin tai tekemällä muutoin menestyksellistä vaalihistoriaa. Se tekee hyvää tälle perusvalittaja-kansalle 😉

Seuraavat kaksi viikkoa tulemme saamaan loistavaa asiaviihdettä. Gallupit menevät uusiksi. Pekka ”Lillan” Haavisto haastaa kansankehässä Sauli ”Tsunami” Niinistön. Kävi miten kävi, hyvin meidän käy. Kansa saa kansan valitseman presidentin.


Kuva: MTV3

Aiheeseen liittyvät:

No comments

Leave a reply